Historia

Soittokunnan alkuvaiheet

1884 Suomeen alkoi syntyä työväenyhdistyksiä, ensimmäinen Helsinkiin. Muutamassa vuodessa ympäri maata niitä syntyi runsaasti, niin kaupunkeihin, kuin maaseudullekin.

Nykyinen Hyvinkää oli aikoinaan jakautunut kahteen eri alueeseen. Hyvinkää käsitti tuolloin ensin Nurmijärveen, myöhemmin Hyvinkään kuntaan kuuluneen Hyvinkäänkylän, sekä rautatieaseman ympärille syntyneen taajaman. Työväenaate levisi myös pikkuhiljaa Hyvinkään alueelle. Asemaseudulle oli eri vaiheiden jälkeen jo vuonna 1905 perustettu työväenyhdistys. Hyvinkäänkylässä puolestaan ensimmäinen yhdistys perustettiin vasta 2. joulukuuta 1906. Perustuskokouksessa puheenjohtajaksi valittiin 32-vuotias rautatien rakentaja Emil Laine, josta sittemmin tuli keskeinen henkilö myös soittokunnan perustamisessa ja toiminnassa. Vuonna 1908 yhdistys ryhtyi rakentamaan omaa työväentaloa. Seuraavana vuonna yhdistys myös erosi Hyvinkään työväenyhdistyksen alaisuudesta ja itsenäistyi Hyvinkäänkylän Työväenyhdistykseksi.

Sotilassoittokuntia Suomeen on perustettu jo 1700-luvun alusta, erityisesti torvisoittokunnat alkoivat levitä Suomessa kuitenkin laajemmalle vasta Keisari Aleksanteri III:n käskystä.

Laulu- ja soittoharrastus levisi nopeasti myös Hyvinkään seudulle. Aseman työväenyhdistys perusti soittokunnan jo heti toimintansa alkuvuosina. Soittokunnan tiedetään olleen soittamassa Hyvinkäänkylässä ainakin työväenyhdistyksen 10-vuotisjuhlassa 1916. Sittemmin toiminta kuitenkin loppui. Kiinnostus erityisesti torvisoittoa kohtaan kuitenkin säilyi ja 17. helmikuuta 1916 Hyvinkäänkylän Työväenyhdistys käsitteli ajatusta perustaa oma torvisoittokunta. Lievien erimielisyyksien ja useamman kokouksen jälkeen päätettiin ryhtyä keräämään varoja soittokunnan perustamiseksi. Rahastoa ryhtyivät keräämään Emil Laine, Wicktor Niemi, Teudor Tuomi, Ilmar Tuomi sekä Karl Salmi.

Monen mutkan kautta 1919 rahaa ja torvia saatiin viimein hankittua riittävästi. Harjoituksia ryhdyttiin pitämään kahdesti viikossa. Kapellimestari vaihtui alkuaikoina tiheään tahtiin. Vuosina 1920-1925 johtajina ehtivät toimia ainakin Viljo Nieminen, joka erosi paikaltaan ilmeisesi jo helmikuussa -20, Aleksi Aarnio, Niilo Nieminen, Ensio Salmi ja Emil Laine.

Pula-ajasta talvisotaan

Soittajat sekä toiminta alkoivat kuitenkin nopeasti vähetä. Lokakuussa 1927 yhdistyksessä pohdittiin mitä asialle voitaisiin tehdä. Oiva Koskinen sai tehtäväkseen soittokunnan kokoon kutsumisen. Hän onnistuikin kokoamaan soittajia ja harrastus alkoi vireytyä hiljalleen. Musiikinjohtajina toimivat talkoohengessä Ensio Salmi, Emil Laine sekä Oiva Koskinen. Harrastus pysyi näin käynnissä ja soitonjohtaja löytyi aina.

1928 alkanut nousukausi jatkui. 1930-luvun alkupuoli oli hyvin vilkas ja häiriötön. Soittajat matkasivat esiintymisiin hevosilla. Vain pitkät esiintymismatkat taitettiin autolla. Vuonna 1935 vastuu soittokunnan kapellimestarin tehtävistä jäi yksin Koskiselle.

Talvisodan aikaan Hyvinkäänkylän työväentalolle majoittui sotilaita. Sotilaiden käytössä paikat pääsivät huonoon kuntoon. Emil Laine oli kuitenkin ymmärtänyt kuljettaa soittimet turvaan kotiinsa ennen sotilaiden saapumista.

Soittajavahvuus ei koskaan ollut kovin suuri ja sodissa joutuivat uhraamaan isänmaan puolesta henkensä seuraavat soittajatoverit: Aarne Aromaa, Erkki Lahti, Arvi Salmi, Paavo Salmi ja Pauli Tuomi. Rauni Salmi haavoittui vaikeasti eikä voinut enää rauhan tultua olla mukana soittamassa. Oiva Koskinen haavoittui Helsingin pommituksessa 1944 ja menetti näkönsä. Soittajien vaihtuminen merkitsi suurta muutosta soittokunnan tulevaisuuteen. Tähän saakka se oli toiminut vain torvisoittokuntana. Sodan jälkeen mukaan tulleiden soittajien mukana orkesteriin tulivat myös puupuhallinsoittimet.

Sodan jälkeen

Soittokunta pääsi jaloilleen jälleen 1948. Soittimia ei alkuun kuitenkaan ollut riittävästi ja harjoituksia pidettiinkin niin, että useampi poika soitti samaa torvea vuorotellen. Harjoittelun tuloksena uskaltauduttiin esiintymään ensimmäisen kerran jo työväenyhdistyksen pikkujouluissa joulun alla -48. Koskinen jatkoi orkesterin johtamista sokeutumisestaan huolimatta.

Työväentalon näyttämön yläpuolinen huone saatiin orkesterin omaan käyttöön ja sinne saatiin myös hankittua kamiina huoneen lämmitystä varten. Kamiina oli varsin savuttava ja usein harjoitusten alkaessa huone oli niin täynnä savua, ettei johtajasta aluksi näkynyt kuin jalat. Savuongelma olikin soittajien riesana lähes kymmenen vuotta, ennen kuin huoneeseen viimein tehtiin kunnollinen uuni.

1960-luvulta eteenpäin

Orkesteriin tuli runsaasti uusia soittajia 60-luvun alussa. Koskinen tunnettiin periaatteellisena johtajana. Se mikä tehtiin, se tehtiin niin hyvin kuin osattiin. Harjoituksissa oli käytävä ja soittimista tuli pitää hyvää huolta. Sodan jälkeen Oiva Koskinen hoiti myös orkesterin puheenjohtajan tehtävät. Vuonna 1963 oli niin paljon soittoja, ettei ainoatakaan viikonvaihdetta jäänyt vapaaksi.

Koskisen johtajakausi kesti vuoteen 1968 eli noin kaksikymmentä vuotta, aikaan on vielä lisättävä sotaa edeltävä aika. Panoksestaan soittokunnan ja tämän kulttuurialueen hyväksi Koskiselle on myönnetty tunnustuksia, mm. Director musices arvonimi. Aktiivikautensa jälkeen Oiva Koskinen ehti olla toiminnassa mukana tärkeänä taustavoimana keväällä 1995 tapahtuneeseen kuolemaansa saakka. Soittokunta sai nauttia hänen henkilökohtaisesta panoksestaan lähes seitsemänkymmenen vuoden ajan. Koskisen kaudella orkesteri otti käyttöönsä myös yhdenmukaiset soittoasut, puvun malli on muuttunut vain muutaman kerran kuluneiden vuosien aikana. Värimaailma on pysynyt lähes muuttumattomana.

Oiva Koskisen jätettyä musiikinjohtajan tehtävät soittokunnalle mietittiin uutta kapellimestaria. Pentti Tuomi oli ensin lyhyen aikaa johtajana. Tuomen jälkeen jo vuodesta -56 mukana ollut Martti Raunio oli musiikinjohtajana vuosina 1969–70. Vuoden -70 syksystä ohjat otti trumpetisti Kalle Turunen. Hänen johtajakautensa kestikin vuoteen -81 saakka.

Soittokunta soitti Turusen johdolla korkeatasoista puhallinmusiikkia hyvin tuloksin. Vuonna 1980 soittokunta oli mukana järjestämässä Suomen Työväen musiikkiliiton valtakunnallisia juhlia Hyvinkäällä. Kalle Turunen osallistui aktiivisesti STM:n toimintaan.

Turusen jätettyä johtajan tehtävät pyydettiin tehtävään jälleen Martti Rauniota. Raunio paneutuikin asiaan huolella ja suoritti STM:n puhallinorkesterijohtajan kurssin. Ohjelmistoon otettiin runsaasti uudempaa puhallinmusiikkia ja konsertteihin kutsuttiin vierailevia kapellimestareita. Vierailijoina kävivät mm. Olavi Koskela sekä professori Paul Niemistö Yhdysvalloista. Uudenlainen haaste oli vuonna 1982 äänitetty ensimmäinen oma lp-levy. Sen nimeksi annettiin Marssifantasia.

Raunion luovuttua johtajan tehtävistä aloitti paikalla vuoden 1988 alusta Risto Kaisla, joka oli muuttanut Hyvinkäälle edellisenä vuonna tultuaan klarinetinsoiton opettajaksi musiikkiopistoon. Kaisla oli jo aiemmin käynyt lukuisia kertoja avustamassa orkesteria keikoilla. Kaislan aikana orkesteri teki ensimmäisen esiintymismatkansa pohjoismaiden ulkopuolelle. Tämä tapahtui vuonna 1989 ja kohteena oli Unkari. Sittemmin orkesteri on vieraillut Unkarin maaperällä useamminkin tehden yhteistyötä mm. Kecskemétin kaupungin orkesterin kanssa.

Soittokunnan 75-vuotis taivalta juhlittiin kirkkokonsertin ja varsinaisen juhlakonsertin myötä. Saman vuoden kesällä oltiin järjestämässä STM:n Uudenmaanpiirin juhlia Hyvinkäällä. Vuoden 1992 keväällä soittokunta oli mukana ensimmäisten valtakunnallisten puhallinorkesteripäivien järjestämisessä ja ohjelman esittämisessä. Vuoden 1993 suurin haaste oli orkesterin toisen äänilevyn teko.

Ison orkesterin harjoitukset olivat kahdesti viikossa Hyvinkäänkylän koululla. Vuonna 1992 syksyllä orkesteri vuokrasi viimein täysin omaan käyttöönsä harjoitustilan Wanhalta Villatehtaalta. Orkesterin harjoitusmahdollisuudet paranivat näin merkittävästi.

Tänään

Vuonna 2002 Hyvinkäänkylän Puhallinorkesteri itsenäistyi ja perusti oman yhdistyksen (Hyvinkäänkylän Puhallinorkesteriyhdistys ry).

Vuoden 2003 Vapusta alkaen orkesteria on johtanut Jukka Palonen. Hän on toiminut ja toimii edelleen Hausjärven peruskoulun ja lukion musiikin lehtorina. Lopen puhallinorkesteria hän johti v. 1993-2004.

Vuodesta 2003 orkesteri on ollut Hyvinkään Opiston (ent. kansalaisopisto) opintoryhmä. Vuodesta 2004 orkesteri on toiminut myös Hyvinkään musiikkiopiston A-puhallinorkesterina. Orkesteri on painottanut ja korostanut nuorisotyön tärkeyttä ja merkitystä entisestään koko 2000-luvun ajan.

Viimeisen vuosikymmenen aikana orkesteri on konsertoinut Suomen lisäksi Unkarin Kecskemétissä ja Pomazissa vuonna 2007, Viron Väike Mariassa ja Tallinnassa vuonna 2010, sekä Ruotsin Landskronassa STM:n pohjoismaisilla musiikkijuhlilla vuonna 2012.

Orkesterilta ilmestyi Joululevy vuonna 2010. Kotimaassa näkyvimpiä esiintymisiä ovat vuosittaiset Helsingin työväen vappumarssit. Lisäksi orkesteri tekee paljon yhteistyötä nuorten muusikoiden kanssa, mm. hyvinkääläisten musiikkiluokkalaisten ja musiikkiopiston kanssa. Lähiseudun kuorojen kanssa on tehty paljon yhteistyötä. Joulukonsertti 1. adventin tienoilla ja kevät-konsertti yhdessä nuorten muusikoiden, musiikkiopistolaisten ja musiikkiluokkalaisten kanssa Hyvinkääsalissa ovat jo perinteitä. Marssisoitot joulun avauksessa, euroliigan avajaisissa ja päättäjäisissä ja torisoitot kuuluvat Hyvinkään katukuvaan.

Tällä hetkellä orkesteri valmistautuu 100-vuotisjuhlavuoteen 2016 tekemällä äänilevyä ja konsertoimalla sekä kotimaassa että ulkomailla. Tulevana kesänä 2015 orkesteri vierailee jälleen Unkarissa Hyvinkään ystävyyskaupungissa Kecskemétissä musisoiden yhdessä paikallisen orkesterin kanssa. 100v-levyn äänitykset tapahtuvat Hyvinkäänkylän Työväentalolla orkesterin syntypaikalla.